26. elokuuta 2012

PÄIVÄPEITTO












Tämän peiton alla olen ollut jo tovin jos toisenkin. Sitä tehdessä tietysti. Katsonut Kaksi yötä Pariisissa ja haaveillut matkasta samaiseen kaupunkiin. Yksin? Tyttären kanssa, joka haaveilee näkevänsä Eiffel-tornin, vaikka luulee sen jo nähneensä Marjamäen Pajutilalla? Ei, mieluiten varmaan menisin sinne rakkaan kanssa ja pussailisin ja tanssisin. Nauranut Solsidanille ja miettinyt onko sellaisia Oveja oikeasti olemassa. On. Tietysti on. Haaveillut lumilautailumatkasta johonkin, missä on pitkät mäet, komeat maisemat ja lumi narisee laudan alla. Paitsi että ehkä laskisin suksilla pitkästä aikaa. Kyllä. Kuunnellut sateen ropinaa, katsellut kattoikkunasta kesän komeinta salamointia, jättänyt peiton odottamaan ja kivunnut nukkumaan, ottanut pienoiset kainaloon. Ihmetellyt tätä maapalloa katsellen uskomattoman kauniita luonto-ohjelmia ja miettien, miksi sitä vaan on kotona, kun maailma on täynnä niin kauniita paikkoja. Nuorimmaiseni mylläsi suklaakeksisillä käsillään peiton kanssa ja sai aikaan komeat suklaatahrat. Mutta ei se haittaa, ne on vaan tahroja. Ne lähtee kyllä pois. Ne on noissa kuvissakin. Tahrat. Ja lapset. Vastaanottanut nuppineuloja samaiselta pian puolitoistavuotiaalta, joka jokaisen neulan kohdalla sanoi au, muttei suostunut tehtävästään luopumaankaan. No, oppiipahan. Antanut tyttären tehdä keskeneräisestä peitosta majan, vaikka vanu reunoista tursusikin ja heti piti imuroida. Mytyssä peitto oli myös hyvä este aitahyppyjä harjoittelevalle keppihevoselle ja sen omistajalle. Pehmyt, jos pyllähtää. Ajatellut, että mitä se tulevaisuus on oikein on, kun tytär sitä yhtenä aamuna kyseli ja vastailin niitä näitä, mutta jälkeenpäin hoksasin, että se on hyvä olisi ollut paras vastaus. Kuunnellut, ja ompelukoneen äärestä vähän väliä kääntynyt katsomaan PMMP:n Ruisrockin keikkaa, hymyillyt niille ja niiden biiseille, itkeä tirauttanut kun sanat on osuneet omaan sydämeen. Kohkausrockin kohdalla pohtinut, onko Matoja kaikesta huolimatta mun suosikein ja jatkanut silti vain ja kirjonut peiton alakulmaan 250812. Ei, ehkä se taitaa olla Rakkaalleni. Tullut siihen tulokseen, että tämä päiväpeitto on paras peitto minulle juuri nyt.


Kankaat Eurokankaasta, lähes kahden tunnin pohdiskelujen jälkeen löysin sopivan yhdistelmän oikeita sävyjä. Yksi kankaista on paksumpaa kuin muut. Aika hyvin ellen sanois. Idea peittoon ja löyhästi näkyvään pikselipiparireunaan on oma. Välivanuna kaksi Ikean peittoa. Leikkuu-, silitys- ja neulaamisapuna alkuvaiheissa rakas äitini. Ompelukoneena hyvin lähes kaksikymmentäviisi vuotta palvellut Husqvarna Prisma 950S. Tikkaukset pääosin käsin muliinilangalla. Tekijänä Tiina, 32 vuotta. NYT ON KUULKAAS PÄIVÄPEITTO JA SÄNGYLLÄ SAA HYPPIÄ!


21. elokuuta 2012

HEI MURSMELIT!

Kesä on ollut erilaisempi kuin aikoihin, paljon on tapahtunut ja olen oppinut itsestäni myös uusia asioita. On ollut hauskaa ja ihanaa lasten kanssa, leppoista oleilua ja kepeitä kesäiltoja. En ole vielä löytänyt uudesta kodista sitä omaa sohvannurkkaani, jonne aina iltaisin käpertyisin käsityöni kanssa. Ehkä syksy tuo sen tullessaan ja sitten taas puuhailen enemmän. Mutta sitä minä vaan teille aloin, että täällä ollaan ja että nauttikaa kesän viimeisistä hetkistä ja lämmöstä, tervetuloa syksy!



Terveisin, Tiina


9. elokuuta 2012

ASKARTELUHETKI

Meillä oli hauska piirtely- ja askarteluhetki lasten kanssa. Piirsin ensin äkkiä pari autoa, ettei kiinnostus siirry tussien heittelyyn ja päästäis hommiin - onnistuin! Sisko väritti auton ja minä leikkelin teipinpaloja, joita pikkumies sai teippailla. Suu muikistellen palat liimautuivat paperille ja selvästikin tää oli hauskaa puuhaa. Kivaa!



6. elokuuta 2012

KALENTERI

Pian koittaa taas uuden alku, kun meillä alkaa työ- ja päiväkotiarki. Sen kunniaksi päätin tehdä helpon seinäkalenterin monen kuukauden tauon jälkeen. Pikaversion vaan, että sitä on helppo muuttaa kuukausittain ja ensi vuodelle katsois sitten jotain hienompaa. Teippiä ja paperipusseja ja siinä se sitten oli tuo tämänkertainen versio. Viirinauhaa ehdotti tytär ja sehän passaa, juhlaa arkeen!



Paitsi että elokuuhun laitoin ensin päivät ...7, 8, 9, 11, 12... ja kuun lopussa ihmettelin, että ei, ei tää ihan näin kai pitäis mennä. Ja elokuun jälkeenhän minun kalenterissani tulee tosiaan jo lokakuu. Tavallaan vois siis ajatella, että tää arkeen paluu tulee tarpeeseen.

Tää viikko silti vielä lomaillaan, nukutaan pitkään ja nautitaan kesästä!