30. heinäkuuta 2012

MENNEIDEN MUISTELUA - osa 4

Tämä peitto syntyi todella pitkällä aikavälillä. Aloin kirjomaan hahmoja jo syksyllä 2009, ajatuksena käyttää niitä jonkinlaiseen pieneen peittoon, mutta sen suurempaa ideaa ei tainnut olla ja tietysti projekti paisui matkan varrella. Peitto valmistui keväällä 2011. Sitä tehdessä mietin kyllä monia asioita ja siitä nimikin, Onnipeitto. Se on ihanan paksu ja mukava, leppoisa läämike päiväunille sohvan uumenissa. Jokaisen hahmon kohdalla olen miettinyt senkin, että ketä kukin muistuttaa. Sattumalta tietenkin!













MENNEIDEN MUISTELUA - osa 3

Tämän puun tein joskus muuten vaan, vailla sen kummempaa ajatusta minne sen laittaisin. Onneksi se sitten löysi arvoisensa paikan, kun tein Neitokaiselle päiväpeiton, jonka tilkkujen keskelle puu hyvin sopi.






Tuossa peitossa oli kyllä järjetön määrä tikkaamista, kuukauden verran joka ilta taisin sitä käsin tikata. Peitto valmistui syksyllä 2009. Mutta ihana se on ja niin iso, että vaikkei enää ole päiväpeittokäytössä, on se loistava majapeitto, koska ei ole liian paksukaan. Ja ihan ihana muisto onnellisista syyspäivistä vuosien takaa, ajalta kun minulla oli kaksivuotias tytär.













MENNEIDEN MUISTELUA - osa 2

Tämän köllöttelypeiton tein kolmessa päivässä (!) kummitytölleni keväällä 2010. Muistan kuinka maanantaina töiden jälkeen levitin kankaat keittiön lattialle, suunnittelin siinä samalla leikellessäni ja illalla jo tikkailin ja kirjoin tekstejä teeveetä katellessa. Torstaina annoin peiton saajalleen. Kaunishan tuo peitto on silmissäni edelleen ja varmasti ihana muisto kummitytölleni aikuisenakin. Ja miten hellyyttävä on tuo kirjailemani Neitokaisen piirustus, oi!












MENNEIDEN MUISTELUA - osa 1


Vanhan blogin puolelta on kadonnut sähkökatkoksen myötä isot määrät kuvia töistä, joita menneiden vuosien varrella olen tehnyt. Asialle ei mitään voi, onhan se harmillista, mutta kukaan ei sentään kuollut ja olenhan kuvat esitellyt jo aiemmin. Silti se kirvoitti miettimään, olenko kenties ladannut kuvia jonnekin muualle talteen. (toki ovat tuplakopioina alkuperäiskuvina kahdella erillä ulkoisella kovalevyllä) Olinhan minä. Nyt siis seuraa muutama kuvakatsaus niihin juttuihin, joita olen tehnyt vuosina 2009-2011.

Tämän tilkkupeiton tein Hymykuoppapoikaselle ihanista Amy Butlerin kankaista, maaliskuussa 2011. Käytin kaikki saamani kankaat ja hassua oli, että peitto oli juuri sen kokoinen, että se mahtui pikkuisen reunaa taittamalla päiväpeitoksi pinnasänkyyn. Siinä se sitten viettikin aikaansa öin ja päivin, koska pinnasängyssä ei koskaan nukuttu. 




Poikanen sai myös toisen peiton, aikas suloisen musta-valko-keltaisen tammikuussa 2011. Tässä ehkä harmittaa pikkuisen tuo kirjava reunakaitale, mutta en silloin jaksanut enää suuren vatsani kanssa lähteä hakemaan muutakaan ja peitto oli tehtävä.






26. heinäkuuta 2012

VÄLIAIKA





Ei mikään pikkuhomma. Onneksi äiti auttoi neulaamisessa ja silittämisessä.



25. heinäkuuta 2012

RUSETTIPAITA



Äiti löysi aarteen ja antoi sen mulle matkaan. Villapaidan, tai mitä lie kasarimateriaalia, jonka teki mulle, kun olin ehkä seitsenvuotias. Tykkäsin tuosta kovasti silloin ja nyt se näytti ehkä vieläkin ihanammalle! Olisko hei mahtavaa, kun tekis samoilla väreillä ja kuvioilla itselleen nyt, 25 vuotta myöhemmin neuletakin! No olis!


23. heinäkuuta 2012

MUMMIN TILKKUPEITTO

Düsseldorfista Lontooseen minä tätä tilkkupeittoa tein. Aloitin yli vuosi sitten euroviisuja katsellen, olohuoneen lattialla tilkkuja mallaten ja nyt olympialaisten alla sain valmiiksi. Molemmissa päissä parin päivän rutistukset ommellen ja väliaika sitten muissa töissä, heh. Mummi sai aikas kauniin tilkkupeiton mökille. Siinä viimeisiä tikkauksia ommellessa mökin terassilla, vähän vilpakkana kesäpäivänä, sääskimyrkkyrinkulan tuoksussa, auringon välillä pilkottaessa puiden takaa, tuli hauska, ihana tunne. Se sama, jollainen mulla oli joskus 80-luvun lopulla, kun sain mummulan pikkuparvekkeella (silloin ei puhuttu terasseista, eihän?) istua ja piirrellä muutamaa vuotta vanhempien serkkutyttöjen kanssa, pieniin sydänpapereihin kasarisydämiä (miten voin muistaa senki mitä piirsin?!). Niillä taisi oikeesti olla vähän jotain poikajuttuja mielessä, kun muistan, että talon ohi ajeli vähän väliä joitaki mopopoikia. Silloin oli samanlainen keli ja pohjoissuomalaisen metsän tuoksu ja yhtä kivaa puuhastella. Nyt kuitenkin tikkailin itsekseni, kun oma nuorimmaiseni nukkui päiväunia ja mummi ja esikoinen polttivat nuotiota. Tässä siis huisin selkeän esittelyn kautta, tilkkupeitto 2011-2012, olkaat hyvät.








Materiaaleina vanhoja kankaita sieltä täältä, välissä IKEAn peitto, taustakankaana pellavaa ja tikkaukset ommeltu käsin muliinilangalla. Malli oma tai siis ihan vain ruutuja keskeltä halki, ja reunakantti mummin vanhasta pöytäliinasta. Äitini kanssa pitkät tovit pohdittiin mikä kangas on mistäkin tai mihin kangas on alunperin hankittu. Monenlaista tarinaa ja nyt peitto odottaa päiväunilaisia pikkumökissänsä.


15. heinäkuuta 2012

KERÄSSÄ


Lähdettiin tiikerilapsen kanssa eilen niin kiireen vilkkaa kaupunkiin katsastamaan uutta lankakauppa Kerää, että huomasin vasta hississä, että päässäni oli kissankorvat minullakin. Jätin korvat kotiin, tällä kertaa riitti yksi kissaeläin seurueessa.






Ja kauppahan on ihana! Se on tyylikäs, leppoisa ja siellä on ihanat myyjät ja herkkulankoja! Tällä kertaa mukaani tarttui kerällinen liukuvärjättyä bambupuuvillaa. Ja ihan vaan siks, että Elinan kauppaan tekemä mallitiskirätti on niin herkullinen. 


Illan päälle sitten aloin neulomaan omaa luutuani, mutta ei siitä tullutkaan hyvännäköinen muodoltaan, kun koitin jotain jännää, joten kokeilen huomenna uudelleen! Hyvää yötä ja heinäkuuta!