28. huhtikuuta 2012

HÖYHENPEITE


Nyt ei oo kutiavaa lankaa ja väreissä ei ole mustaa. Höyhenpeitteinen lintumainen villatakki, jossa on suuri huppu ja karkkinapit. Onnellinen, takkutukkainen tyttö.




27. huhtikuuta 2012

TAIDETTA JA LEIVOKSIA

Viikko sitten tosiaan kävimme katsastamassa Kangasalla ihanan Hanna-Riikan taidetta ja syömässä taideleivoksia, nam, ja retkeilimme kyllä siinä samalla myös kirpputorilla ja hullareilla. Tyttöporukalla, tiiättehän te. Tykkään Hanna-Riikan värimaailmoista ja siitä itse taiteilijastakin kyllä tosi paljon! Toisinaan huomaamme, että meissä on hänen kanssaan jotain samaakin. Olen nimittäin neulonut erästä uutta vaatekappaletta ja mielessäni kuvitellut kuvaavani valmiin neuleen kera minttu-, mansikka- ja mangomenolitötteröiden... Että jotenki en sitten kummiskaan yllättynyt, kun joukossa oli hauska jätskimaalaus.

 Ja ihan kohta sillä taiteilijalla on uusia julisteita kaupassaan, kantsii käyä kattoon, ne on aikas herkkuja. 










26. huhtikuuta 2012

Mulla oli ilo vastaanottaa blogini kautta lapsille muutamat lelut. Lamazen vauvalelun Hymykuoppapoikaselle ja Sylvanian Familiesin puput ja niille talon (jonka hain postista vasta myöhemmin, en osannut odottaa sitäkin eli meillä oli joulu kaksi kertaa huhtikuussa!) Neitokaiselle. Nämä lelut tulivat juuri oikeaan aikaan, ihanasti vähän niin kuin kiitokseksi ainaisesta mannekiineerauksesta äidin blogia varten. Talo on osoittautunut myös poikaselle hyvin rakkaaksi leluksi. Puput asustelevat siellä vanhojen nukketalokalusteidensa keskellä ja talon vierellä on hyvä ajeluttaa autoja ja junia. Lapset on niin ihania ja hassuja leikkeinensä, nuo ihan pienetkin.









...ja eräs pieni tyttönen ei tahtonut eräänä iltana mennä nukkumaan, vaan mieluummin touhusi äidin kanssa ja kutoi pikkuisilla "kangaspuillaan" mattoa taloon! En malttanut hoputtaa unillekaan, vaan annoin tehdä. Tykkään hirmusti siitä, että vaikka on valmiita leluja, niin niille keksitään vielä vähän omaa siihen päälle. Itsekudottu matto! ♥ (näette sen upean kultasomisteisen luomuksen pian!)

23. huhtikuuta 2012

MUN IHANIN VILLATAKKI IKINÄ










 

Kuvistakin ehkä huomaa, että on kuulkaas onnellinen naishenkilö täällä. Suunnittelin ja neuloin itselleni villatakin, josta tykkään todella paljon. Älyälypaljon, sanois tyttäreni. Ajatus villatakkiin oli nopea, luonnostelin, piirsin kaavan, laskin silmukat ja kerrokset. Langat hain sen kummempia pohtimatta, kunhan on villaa oli ajatus (Hjertegarnin Lima) ja sitten vain neuloin. Kotisohvalla, kässäkerhossa, Tallinnan lautalla ja ystävien luona. Pingotin, kasasin ja päättelin langat. Ja villatakista tuli kertakaikkisen ihana!

Taidesuunnistettiin eilen Kangasalle ja minut kuvasi kauniissa Taidekahvilassa ihana ystäväni Tiinakaisa. Suurkiitos!


19. huhtikuuta 2012

SELVITYS


Poikanen on alkanut nyt osoitella mieluisia esineitä ja vaatimaan, että saa tutkia kaikkea. Älinän ja jalkojen polkemisen kautta on hyvinkin vaativainen toisinaan. No, eilen tää äiti meni lankaan ja antoi pojalleen muliinilankapurnukan tutkiskeltavaksi lankoineen päivineen... Pojalla oli kivaa ja ens kerralla, kun tarvitaan lankaa, on ensin pikkuisen selvitettävää.


16. huhtikuuta 2012

IMETYSNUKKE



Kukaan ei tätä nukkea lunastanutkaan, kun sen tein viime syksynä imetysnukkehuutokauppaan. Tuolla se on vaan laatikossa odotellut omistajaansa. Järjestetäänpä nyt sitten oma hyväntekeväisyyshuutokauppa tähän näin. Mikäli tahdot Aini-nuken omaksesi, kommentoi tähän postaukseen summalla, jolla nuken omaksesi lunastat. Korkeimman summan huutanut voittaa ja voittosumma maksetaan suoraan Unicefille. Toivotaan, että nukke vauvoineen pääsisi nyt uuteen kotiin!

Huutaa saa vappuun (30.4. kello 23:59) saakka.


13. huhtikuuta 2012

COLORLOVE

Voi että, oon jotenki ollut viime aikoina tosi innoissani monista väriyhdistelmistä. Tekemieni sukkien (1 & 2) ja villatakkien (1, 2 & 3) väriyhdistelmät on onnistuneet just eikä melkein, silleen juuri oikealla tavalla, että niitä tekis mieli vaan katella ja tietty käyttääkin. Omaan silmään lähes täydellisiä yhdistelmiä, se on ihana tunne!

Aloitin tammikuussa tekemään isoäidinneliöitä ja niitä ruutuja olenkin jo useampaan otteeseen esitellyt täällä blogissanikin. No, vielä muutama uupuu, äitini lupasi tehdä ne (tämä kun on meidän yhteistyöviltti) ja minä sillä välin ompelen tilkkuja kiinni toisiinsa. Välihuomautuksena vaan tahdoin hehkuttaa teille noita herkkuvärejä. Oih oih ja oih!




12. huhtikuuta 2012

MAAILMAN IHANIN POIKA


Se pieni, grammalleen siskonsa kanssa syntyissään saman verran painanut poika on kasvanut jo yksivuotiaaksi. Hän, jolla on aurinkoisin hymy ja söpöt hymykuopat poskissaan ja joka ei paljoa ole turhia itkeskellyt, naureskellut vain. Elämäänsä tyytyväinen vauva. Ja poika, joka repii sukat pois jaloistaan lähes heti, kun ne on jalkaan laitettu. Vähintään toinen sukka puuttuu aina. Kantapäät ovat jo muuttuneet pehmeistä hitusen vauvamaisen karheiksi, onhan kävelyäkin takana jo lähes kolme kuukautta. Ja tuo ihana poika, pieni herra R, hänestä on kasvamassa poikamainen poika, joka menee massulleen lattialle pärryyttelemään autojen kanssa ja jota kiinnostavat kaikki nupit ja nappulat. Pehmokitaran kanssa soittelee ja musiikin tahdissa tanssii söpöön eestaasheiluvaiseen tyyliinsä. Huumoritajua piisaa, onhan kaikenlaiset kukkuu-leikit parasta käkätystä mitä olla voi. Voi että, onnea rakas poikani! Sanovat, että enää et ole vauva, vaikka äidille pysyt vauvana aina!

9. huhtikuuta 2012

MUISTIPELI











Pieni pääsiäisvieraamme sai meiltä yllätyslahjan, kun Neitokainen intoutui tekemään muistipelin. Olin kerännyt ruutuisia vauvanruokapurkkien kansia jo tovin ja yhtenä aamuna sitten siinä siivoilun lomassa kanniskelin pöytään tyttären leikeltäväksi ja liimailtavaksi erilaisia papereita ja materiaaleja. Kaikki olivat ns. roskia (paitsi napit ja nuo kukat..) ja tuli kyllä mahtava mieli, kun niistä toteutui noin upea muistipeli. Ja mikä mainio kaksivuotias pelin saikaan, sen pienen hetken minkä serkusten peliä näin, niin sehän osasi jo pelata! Mahtavaa!


7. huhtikuuta 2012

EKAT OMAT


Toin Neitokaiselle Tallinnasta ihan ikiomat neulepuikot. Aika söpöt, eikös? Ne saivat heti ensitöikseen osakseen paljon ihailua ja suuria suunnitelmia. Ihan ensimmäiseksi pitäis tehdä Leena-nukelle lapaset ja sitten viltti. Saldo tähän mennessä on kuitenkin vain kolme kudottua silmukkaa. Otteessa ja langan paikoillaan pysymisessä on vielä harjoittelemista. Ja hitunen kärsivällisyydessäkin. Muistatteko te omat ensikosketuksenne puikkoihin ja entäs omat lapset, joko ne neuloo?


APRILLIKUU


Huhtikuu on meijän seinällä tällainen. Iloinen ja hauska, koska tässä kuussa juhlitaan suurensuuria ykkössynttäreitä!


GLAD PÅSK / HAPPY EASTER


Tulipas mieleen yks hauska juttu noista petsoppipupuista. Yhtenä joulumarkkinapäivänä muutama vuosi takaperin Neitokainen sai pupun, jolla oli mukana porkkana. Kaupungilta kotiin päästyämme vain porkkana löytyi. Pupua etsittiin vaikka mistä, mutta sitä ei ollut mistä ottaa. Kaikki laukut ja taskut tutkittiin ja autosta etsin ja pihalta myös. Mutta ei, pupua ei ollut missään. No, pianhan se sitten unohtui, eikä enää etsitty ja joulukin tuli, talvi meni ja kevät tuli. Aina minä silti sen pupun muistin, kun leluja kerätessä näin sen pienen yksinäisen porkkanan. Ja arvatkaas mitä sitten kävi? Lempipihapuuhassani, lumen nakkelussa (se kun levitetään viimeisiä lumen rippeitä pitkin pihaa, että sulasivat nopskempaa), yhden kasan seassa pilkotti pieni pupu! Siellä se oli seikkaillut pihalla lumessa koko pitkän talven, marraskuusta huhtikuuhun! Oikea seikkailijapupu!

Tuosta kuvastakin se seikkailija uupuu. Näin sen viimeksi sohvan vierellä muutama päivä sitten, mutta eipä näy enää. Missähän taas lie. Ehkä kenkälaatikkonukkekodissaan, siellä on niiden koti nimittäin. Nuo takarivin ihanaiset Sylvanian Families -puput saapuivat kotiimme juuri parahiksi pääsiäiseksi ja ne pääsivät asumaan "oikeaan" nukkekotiin. Onneksi on pupuilla kodit, niin ei tarvi mennä pihalle, heh.

 Oikein mukavaa, leppoisaa ja pupuisaa pääsiäistä hyvät lukijat!


3. huhtikuuta 2012

VIRKISTYSRETKI


Viisi naista. Auto talvirenkaineen. Superaikainen aamuherätys. Kahvia ja limsaa. Monia monia muitakin autoilijoita. Surkea ajokeli. Hoppu ja kiirus. Punaisia liikennevaloja. Kymmenminuuttinen myöhästys. Hotelliaamiainen hiljakseen ja rauhassa. Meikkausta ja virkkuuohjetta. Pekonia ja melonia. Räntäsadetta. Lautta-matka. Aamu-unet nojatuoleilla. Ja tiks, yhtäkkiä oltiin etelässä, oululaislähtöiselle hyvinkin ulkomailla, Tallinnassa.







Reipas päiväkävely johdatti meidät Karnaluksiin. Ja voi pojat, jos olisin etukäteen tienny minne päädyn... Se oli uskomaton paikka. Aivan hillittömät määrät lankaa, tarranauhoja, vetoketjuja, tyllejä, vuorisilkkejä, siis mitä vain ompelija tai neuloja voi tarvia. Ja vielä roimasti päälle! Suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla tarviketaivaassa jokaiselle käsityöihmiselle, joka Tallinnaan matkaa. Etukäteen kirjoitettu lista tarvittavista asioista on kyllä kätevä, koska kaikkea on niin paljon, että pää menee todellakin pyörälle.








Oli kuitenkin ihanaa, ettei ollut etukäteisodotuksia. Sain varmasti ainakin paljon herkullisemman värisen ostossaaliin näin! Ostin villatakkilankoja, kukkapäisiä nuppineuloja, karkkivärisiä mittanauhoja, lasten neulepuikot ja pinkkiä torkkupeittolankaa. Kanssaretkeilijöillä oli paljon hillitymmät ostokset.




Lapsille toin tietysti pikkutuliaisia ja aamulla Neitokainen tokaisi, että kaikkein paras tuliainen oli kuitenkin minä, äiti. Suloista. Otin viisivuotiaalle valokuvaajan alulle tuliaisena myös kuvasarjan 1-10. Synkkäripaketista kun kuoriutui tytölle oma kamera ja tällainen kuvasarja on jo hänellä itsellään otettuna läheltä kotia, joten oli mieluisa tuliainen tämäkin!











Kotimatkalla lautalla neulottiin koko matka, oltiinhan Kässäkerhon virkistysretkellä. Automatka kestikin sitten pikkuisen pidempään, kun koko eteläinen Suomi oli päivän aikana muuttunut kauniiksi talven ihmemaaksi vielä näin huhtikuussa. Vaikka lunta en kamalasti tähän aikaan vuodesta enää kaipaakaan, mutta olihan joka paikassa niin kaunista! Ihana lumi ja vielä ihanempi virkistyspäivä! Kiitos!