31. maaliskuuta 2012

VAUVAN VILLIS


Tein ihan pikkiriikkisenkin Pilven reunalla -villatakin. Tässä koossa koin erityisen tärkeäksi ommella hihojen kirjoneuleosion lankalenkit kiinni, ettei pienet sormet mene vääristä väleistä. Ja aikas ihana tuosta kyllä tuli, en voi muuta sanoa.


30. maaliskuuta 2012

KEMUT

Lapset eivät juhlista huolimatta nukahtaneet normaaliin nukkumaanmenoaikaan, joten tarvitsen nyt hetken siirtymäajan muihin puuhiin, joten tässä hassu kuvakooste illan kemuista, olkaat hyvät.


Kelta-valko-roosan viirinauhan tein kolmikymppisilleni ja se on mukavan pitkä ja helppo ripustaa, mutta työläs silittää (joten en edes tehnyt sitä). Päivänsankari on toinen elämäni auringoista.


Keittiön katossa on poikasen nimijuhliin tekemät palleronauhat. Pyöreän pöydän päällä ne näyttää hauskalle!


Toiveena oli sateenkaarikakku. Sellaista, jossa jokainen kerros olisi eri värinen, en oiken intoutunut tekemään, niin menin ja tein tällainen peruksen. Meillä on ruukattu joka vuosi laittaa iän verran petshoppeja kakun päälle, mutta nyt näytti yksikin riittävän, kun kynttilöitä oli jo noin paljon.

Aion kyllä toteuttaa saman vielä 18-vuotisjuhlissakin!


Söpöt paperipillit sain tuliaisina ihanalta Tiinalta Kööpenhaminasta. Vaaleanpunaiset kertakäyttölusikat on mun lempikertakäyttöasia, ja ne on mulla kyllä käytössä jo monetta kertaa, koska ovat ihan pestäviä!


Onginnasta tytöt saivat jättirusetit. Aikas mahtavat saaliit sai meijän merestä, eikös?


Tyttöjen perässä juoksenteli koko illan innokas pieni poika, se toinen aurinko, kitaroineen... Ei saanut ihan hirveästi huomiota, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Onnellisena seuraili. Olipas kemut!


28. maaliskuuta 2012

TEEPPÄ ITE PÖLLÖ

Tein tänään hauskan jutun, kokosin nimittäin lahjan. Siihen tuli kaikki pöllöön tarvittavat kankaat, nauhat, vanun ja pienet silmä-, nokka-, masu- ja tukikangastilkut ihan omaksi DIY-paketiksi. Kirjoitin ohjeen miten se päähäni tulla tupsahteli, eli en erityisen loogisesti ja käytin paljon teippiä, ja huippua oli, että päivällä ostamani uusi tussi luisti paperilla täydellisesti. Ihana pieni oma hetki keittiön pöydän ääressä sillä välin, kun lapset katsoivat lastenohjelmia. Nyt onkin semmoista kiirusta, että toivotankin samantien kivaa loppuviikkoa! Nähdään taas!


 











24. maaliskuuta 2012

2


 



Tänä vuonna kummitytön lahjapaketista paljastui kaksi hahmoa, jotka Neitokainen serkkutytölleen valitsi. Lisäksi tehtiin pehmoille oma makuualusta, niin on niilläkin helppo lähteä reissuun ku reissuun, tarhaan taikka mummulaan ja aina on yösija matkassa. Usein kun pehmot joutuu nukkumaan esimerkiksi pehmolelulaatikossa tai huoneen nurkassa. Mutta nyt on Kertulla ja Martalla oma retkipatjansa.

Aikaisemminkin olen lahjonut kummitytärtä itse tehdyillä lahjoilla, tilkkupeitolla ja heh, jämälankaneuletakilla. Onneksi on sellainen perhe, joka arvostaa näitä lahjoja. On ilo antaa! :)


22. maaliskuuta 2012

5


Olen ollut viisi vuotta äiti! Minulla on viisivuotias tytär! Hurjaa, ihanaa ja onnellista, opettavaista, haikeaa, mukavaa, leppoisaa ja ihan erilaista verrattuna entiseen (ei sillä, että sitä enää ees muistais millaista oli), on tuo aika ollut. Tytostä on kasvanut reipas ja fiksu tyttö, joka tykkää piirtää, tehdä kirjoja, ommella käsin, leikkiä legoilla, hoitaa nukkelapsiaan, hyppiä lätäköissä, juosta juoksukilpailuja matkalla tarhaan, lukea iltasatunsa itse yleisölle, kirjoittaa viestejä rakkailleen, leipoa ja varsinki syödä kupin ja joka valitsee karkkipäivänkarkikseen melkein aina pussillisen värikkäitä karkkeja. Hän myös tuntee vaatteidensa saumat, käyttää melkein aina eriparisukkia ja ei suostu ottamaan huvipuistoranneketta kuin hihan päälle, koska muuten se kutittaa. Tänään on hänen päivänsä, vaikka pikkuveljellä onkin vesirokko ja kahdet juhlat jouduimme siirtämään. Onnea murukki!

 


19. maaliskuuta 2012

APULAINEN



 





Viikonloppuna isoäidinneliöpeitto taas eteni pikkuisen, kun saatiin vieraaksemme lasten isoäiti. Ehkä se joskus vielä valmistuu, tai siis aivan varmasti. Meinaa vaan olla niin monta hommaa meneillään yhtäaikaa. Onneksi on tuo kiskansetä, joka aina innoissaan auttelee. 


16. maaliskuuta 2012

PILVEN REUNALLA


 
 
 

Tästä villatakista kaikki lähti. Yhtäkkiä keksin, että piparinreunakuvio voisi näyttää ihanalle neulottuna isolla pinnalla ja halusin testata ideaa. En ollut vastaavaa nähnyt ennen ja olin aika innoissani. Varsinkin sitten, kun pinta näytti niin ihanalle.  



Lankoja oli villaviltin jäljiltä just sen verran, että niistä varmaan yhden villatakin saisi tehtyä, ajattelin. No, langat eivät loppujen lopuksi riittäneet, piti hankkia lisää ja jämälankojahan on tullut sittemmin haalittua enempikin... Kaksien villasukkien, kaulahuivin, pipojen, parin pienemmän villatakin verran nyt ainakin. Tämä ensimmäinen villatakki valmistui nyt.



Villatakin mallista tuli kiva, sopivan kaponen ja riittävän pitkä, huppu on iso ja löysähkö ja leveä nappilista kruunaa kaiken. Tekijä tykkää. Ja nuo värit, ne ovat herkulliset, niin ihanan hailakat.  Varsinkin musta. ;)





Kun taas malli takin sisällä... Hänen mielestään takki haisee karsealle ja kutittaa ihan älysti. 

Kuvauksia varten piti lahjoa ja luvata, että villatakkia ei tarvii pitää koskaan, jos ei huvita, se voidaan kyllä antaa eteenpäin jollekin, joka siitä tykkäis. Vähän väärän sävyiset isot napit siis pysyköön toistaiseksi paikoillaan, kun käyttöäkään ei ole tiedossa. Ehkä mun vaan on marssittava vuorikangaskauppaan ja ostettava raikkaan tuoksuista villanpesuainetta, ja kokeilla uudelleen.

13. maaliskuuta 2012

11. maaliskuuta 2012

KIITOS

Olen saanut monta tunnustusta, mutta mää oon vähän huono vastaamaan niihin. Kerralla kiitos siis jokaiselle, olen otettu jokaikisestä! Kiitos ainakin Nova Melina, Henni, Jonna, Sari ja Hannakonna!  Jossakin niistä pyydettiin kertomaan seitsemän asiaa minusta, tartun nyt siihen.

(laittakaa taustalle soimaan tämä, nyt, ennenkuin luette mitään, se on ihana ja liittyy viimeiseen kohtaan seitsemästä)



Ajattelin yrittää ommella yksivärisen pehmon. Ihan vaikka kokoharmaan. Se olis hieno! Mutta tiedän, että viimeistään siinä vaiheessa, kun alan kirjomaan silmiä, otan lankalaatikosta pinkin langan ja se oli sen kokoharmaan menoa se... Ehkä kummiski yritän! Värien kanssa lähtee aina käsistä.

Teen useampia asioita kaksi. Ensimmäistä kun teen, hihkun ilosta ja onnesta ja hehkutan mielessäni, että voi vitsit tästä tullee ihaaanaaa! Sitten päätän tehdä vielä toisen, tavallaan ehkä varanvuoksi, toisaalta taas vaan siks, kun ekoja tehdessä ja valmistuessa oon ollut niin iloissani. Ja melkein aina käy niin, että tokat on ekojakin ihanempia. Käsitöissä usein varsinkin. Lapsiakin mulla on kaksi, molemmat yhtä rakkaita ja ihania (että tässä ei toka oo ekaa ihanampi eikä toisinpäin), mutta tää hihkuminen pätee tässäkin asiassa, sillä toisen lapsen saatuani oon ollut älyttömän onnellinen lapsistani ja rakkauden määrä ei jakaantunut vaan tuplaantui ja se hämmensi minut. Miten näin paljon voikaan rakastaa?

Kun on kolme neuletyötä puikoilla, silloin neulominen on kivointa, on vara valita mitä tekee seuraavaksi. Just nyt teen villatakin nappilistaa, vauvan villatakkia, itselleni villatakkia ja niitä isoäidinneliöitä. Hups, kolmesta tulikin neljä.



Sanoisin olevani ujo. Ja toisaalta myös kova puhumaan. Ja toisinaan aivan liian kiltti. Sitä ujoutta eivät meinaa uskoa ja aina pitää pyörtää sanani, että no okei, en ole. :)

Parasta on äitiys. Yks ihanimmista hetkistä on, kun kaikkia naurattaa niin, että vatsaan sattuu. Yleensä se on niin, että Hymykuoppapoika tekee jotain hassua ja me vilkaistaan Neitokaisen kanssa toisiamme ja purskahdetaan nauruun ja tietty poikaakin alkaa naurattaa. Mulla on nauravaiset lapset. Voi että olenkin onnekas, kun mulla on nuo kaksi kultahippua!

Tahtoisin hypätä laskuvarjohypyn. Tai superkorkean benjin. Vuorikiipeillä! Sukeltaa! Tiiän, että uskaltaisin, vaikka varmaan lähes jänistäisin siinä lähtiessä, ainaki huutelisin höpöjä ja pyytäisin katsojia kannustamaan ja käkättäisin ja sitten menisin ja tekisin. En oo tehny noista mitään, mutta Joensuussa uimahallissa hyppäsin kerran kolmosen ponkulta. Toivottavasti päädyn tekemään noita kaikkia joskus.

Lempielokuvani ovat joko vaaleankeltaisia tai harmaita. En tiiä tajuaako monikaan mitä sillä tarkoitan, mutta muutenkaan en osaa asiaa selittää. Keltainen on onnellinen, haikea, ihana. Harmaa on surullinen, melankolinen, toiveikas. Elämä(ni)kin on tuollaista. Tai sitten vaan valkoista.

Viime päivinä mua on itkettäneet: Tämä, tämä ja tämä.

En jaa tätä sen kummemmin kenellekään eteenpäin, mulla on mahtavia lukijoita, ja toivon ihanaa, aurinkoista ja onnellista sunnuntaita teille kaikille!


10. maaliskuuta 2012

PIPARISILMÄ


Vaaleanpunainen, piparisilmäinen, leppoisia yöunia tuova, kruunupäinen liihottelijapöllö lähti ystäväni pienelle, suloiselle tytölle.


9. maaliskuuta 2012

PIENI VILLATAKKIMIES


 










Pikkuveli sai uuden vaatteen! Oon niin onnessani tästä villatakista. Se on ihana tunne, kun tuntee onnistuneensa erityisen hyvin. Tämän talven neulonnat on kyllä isoksi osaksi mulla onnistuneet tosi hyvin, en ainakaan nyt muista yhdenkään työn jääneen kesken. Värit on olleet aivan uskomattoman inspiroivia ja ihania ja en oo edes katellutkaan muita ku Isoveljeä ja Maijaa. Kaikki muut maailman langat ovat saaneet elellä omia elämiään, odotellen minua ja kutimiani. Ohjeet on kaikki tulleet omasta päästä, kiitos siitä päälleni. Pitkän neulomistauon jälkeen käsialakin on taas tasaantunut kevättä kohden. Ja supersuuri kiitos kaikesta tästä kuuluu myös jokaviikkoiselle Kässäkerholle, josta olen saanut intoa, kannustusta ja pontta ideointiin, ja tietysti myös sen pienen hetken, kun neulotaan porukalla ja käkätetään ja jutellaan milloin mistäkin ihmeellistä aiheesta. Ja nyt saa kevään lämpöiset villatakkikelit tulla, mun pikkuisella poikasella on sen verran komia takki!