28. joulukuuta 2011

MAATA LAAHAAVA VILTTI


 


Muutama viikko sitten sain korillisen ihania lankoja ja aioin tehdä maata laahaavan viltin (toivon tosin, ettei niin käy, mutta melko usein näkee niitä vilttejä ja muutaman kerran oon sanonut asiasta rattaita työntävälle äidille ja nostanut vilttiä, eli että jos mullekin niin kävis, niin toivottavasti joku huomauttais). Aloittelin vilttiä kolmeen otteeseen Kässäkerhossa, mutta ensin oli liian lyhyt aloituslanka, sitten silmukkamäärä väärä ja lanka mustaa liian hämärässä neulottavaksi, kunnes vaihdoin valkoiseen ja taas oli liian vähän lankaa... Aloitin uudelleen seuraavassa kerhossa ja pääsin vauhtiin! Kunnes tuli tuo pahamaineinen joulupäivä ja puikko katkesi. No, en antanu sen loppujen lopuksi häiritä ja jatkoin hommaa katkenneen puikon ja peruspuikon avuin, kunnes heti kauppojen avauduttua ostin uuden puikon, jolla tein oikeastaan vain viimeisen raidan. Nyt peitto on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen valmis ja siitä tuli niin kiva, että mulla on uusi villaversio jo puikoilla! 


 


PS. Onko kellään kokemusta tuosta puuvillaisesta Sugar'n Cream -langasta? Koska mustaa neulottaessa kädet menivät aivan mustiksi, niin mietityttääkin nyt, että voinko koskaan pestä vilttiä vai tuleeko siitä sitten vallan harmaansävyinen värikäs ja joutuu sitten mustaan värikylpyyn?




26. joulukuuta 2011

AATTOAAMUN AARTEENETSINTÄ

Halusin yllättää lapset tekemilläni pehmoilla jouluna, mutta Neitokainen on kyllä sen verran viksu plikka, että sehän horjuttais liikaa sen uskoa joulupukkiin, jos paketista paljastuis äidin tekemiä pehmoja (tarkistin asian myöhemmin kysymällä, että kukahan pehmot on tehnyt, niin vastaus oli että no sinä tietenki), joten piti turvautua aarrehommiin. Tein edellisiltana kartat ja aamulla etsinnät alkoivat, juuri parahiksi ennen riisipuuroilua. Tosin ei etsimisestä ja kartoista tainnut isoa iloa olla kuin vanhimmalle lapselle, mutta sepäs on tärkeää sekin. Serkkutyttö ja velipoika saavat sitten kuulla vuosia myöhemmin, että ottivat osaa tällaiseen(kin). Ja oli kuulkaattes onnistunut aarteenetsintä. Ja ehkä tästä aarrejutusta tuleekin Tiina-äidin/tädin perinne, jota serkukset yhdessä teininäkin vaivaantuneena etsivät, minun mielikseni... heh. Sitten aikuisina ne olis taas innoissaan koko jutusta!













25. joulukuuta 2011

JOULUPÄIVÄNÄ...


...on ihana vain olla ja tehdä asioita, joista tykkää, ihan vailla kiirettä ja varsinkin, kun on lisäsilmiä kaitsemassa ja leikittämässä lapsia. Kunnes tapahtuu pienen sortin katastrofi!

24. joulukuuta 2011

HYVÄÄ JOULUA!






toivoo, Tiina ja muut ihanat :)


22. joulukuuta 2011

JOULUINEN ARVONTA








Olen niin innoissani tästä uudesta blogista, että nyt on aika jakaa sitä iloa myös teille. Haluan kiittää teitä ihanat lukijani näin joulun aikaan pienellä arvonnalla. Kerro kommenttiboksissa mikä on erikoisin, omituisin tai hassuin koskaan saamasi lahja, niin olet mukana arvonnassa! Mainitse myös kumman pöllöistä, Nekun vai Polkan tahtoisit saada mikäli voitto osuu kohdallesi. (lupaan myös, että ens arvonnan palkinto on joku muu, kuin pöllö ;)) Mitään suurta kiirettä osallistumisella ei ole, aikaa on joulun pyhien yli. Pidämme Neitokaisen kanssa arvonnan kuitenkin ennen uutta vuotta. Onnea matkaan!

* * *

Arvonta on päättynyt 31.12. kello 15:20 ja tulokset julkistetaan pian!


20. joulukuuta 2011

ÄITI LASTAAN KANTAA




Joulupaketista aattona tämän nukkeäidin kera lapsensa ja kantopussin löytää pieni Jenni-tyttönen.

VANHA VITSI

2008:




2011:




19. joulukuuta 2011

VIESTI RAKKAALLE



Neitokainen tykkää tehdä kortteja ja paketteja (ja tässä syy, miksen voi paketoida yhtään joululahjaa jo olemassa oleviin papereihin, teippeihin ja nauhoihin) ja meillä usein niitä perheenjäsenet saavatkin. Yleensä kortin tai lahjan saaminen vaatii myös vastaanottajalta sen, että sama on tehtävä myös toisinpäin. Eikä siinä mitään, se on kivaa ja hauskaa kesken muitten puuhien ja yhtäkkinen askarteluhan on aina hyvä, kelle tahansa!

Tänään sain tehtäväkseni tehdä joulukortin valmiiseen korttipohjaan. ;) Tein kuusikortin, johon ompelin tähdet kuusten latvoihin ja testasin samalla myös dymon läpinäkyvän tarranauhan. Ja oli myös tyttären kortissa hienot ompelut! (keskeneräisiä kortteja ei esitellä, joten tämä oli aika yllätys!) Kirjoitin oman korttini taakse lurituksia tyttärelleni, mutta nuo saamani kortin tekstit kyllä peittosivat ne. Vastaukseni on: enemmän kuin yhdestäkään muusta joulukortista, rakas!




17. joulukuuta 2011

IKKUNAKUUSI


Teippailtiin Neitokaisen kanssa joulukuusi lastenhuoneen ikkunaan. Siitä tuli meijän mielestä ainakin aika hieno ja olihan muuten myös melkoisen helppo pieni puuha, noinkin näyttäväksi koristukseksi. Kuvauskohteena teipattu ikkuna ei ollut sitten ihan yhtä iisi...

Leppoisaa viikonloppua kaikille toivottavat Tiina ja Neitokainen!




16. joulukuuta 2011

LAPSET JA KUUSET


Meinasin ensin, etten lähetä tänä vuonna kortteja ollenkaan, etten ehdi ja hyvä korttiajatuskin oli kadoksissa. No, jos on jotain tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan joka joulu, niin minnepäs sitä lintu höyhenistään. Ja sitäpaitsi, joulukorttiperinne on aivan ihana, arvostan tosi paljon jokaista saamaani korttia ja samalla tavallan tahdon muistaa itsekin niitä, ketkä ovat tärkeitä. No, mulle kävi vahingossa sitten niin, että teetin kuvakortteja (nuita, jollainen pilkahtaa kuusten takaa) ja pidettiin vielä Neitokaisen kanssa se korttipajakin. Kortteja olikin yhtäkkiä yli 60! Siinä oli mitä lähettää ja tittidii, ehdin ajoissakin vielä!


15. joulukuuta 2011

RAKAS JOULUPUKKI


Neitokainen tosiaan oppi muutama viikko sitten kirjoittamaan ja lukemaan samassa rytäkässä, ja aivan yllättäen. Sen jälkeen onkin luettu ja kirjoitettu jos jonkinmoista tarinaa ja juttua. On ollut huikeaa seurata sitä intoa, ilahtumista ja oivallusta, jota varsinkin lukeminen on tuonut. "Sulje portti" päiväkodin aidan reunassa on luettu tomerasti jokaisena tarha-aamuna ja äiti on saanut tiukat muistutukset, että niin pitää tehdä. Kun lähikaupan tuulikaapista kuului "iilltaaasaaanooomaaat...", niin nappasin äkkiä ostokset kassiin ja totesin, että nyt menoksi. Lööpit ei ehkä oo nelivuotiaalle sopivinta luettavaa. Tässä on Neitokaisen ensimmäinen aivan kokonaan itsensä kirjoittama toivelista pukille. Ihan ilman aikuisten apua!


TONTTULAKKI


Meillä oli tässä eräänä päivänä ystävien ja lapsiemme kesken pikkujoulut. Tämä Tiina-tonttu ompeli ja kääri pieniin paketteihin tonttulakit. Ei perinteiset punaiset vaan ihanat kuviolakit! Niistä tuli aika hienot, pirtsakat tonttulakeiksi. Toinen Tiinakaisa-tonttu otti tuon hauskan kuvan, kiitos!


12. joulukuuta 2011

PÄIVÄNSANKARI




Hymykuoppapoikanen juhli tänään kakskolmasosavuottaan. Sen kunniaksi soiteltiin vähän kitaraa. Ja on muuten ihana hytkyjä tuo poikanen aina kun musiikki soi. Huojumista ees taas ja polvet notkuu, jos seisoskelee. Musiikkimiehiä, sanoisin.


PIPARISILMÄPÖLLÖT





Kävi niin, että kävelin kangaskauppaan. Siellä kahden pehmoisen kangaspalan kanssa kassalle. Kotona huomasinkin jo leikkaavani kankaita ja pöllöille söpöisät piparisilmät. Ompelukoneen ääressä häärin niin tehokkaasti, että osallistuin samanaikaisesti sekä Neitokaisen Muovailukerhoon että pidin myös huolen, ettei Hymykuoppapoikanen kaadu seisoskellessaan tuoleja vasten. Hyvin onnistui kaikki samaan aikaan. (...seisoma- ja kävelyharjoitusten tulokset olivat havaittavissa seuraavana päivänä, kun poika olisi mieluusti koko päivän kulkenut ainoastaan kävelyttäen) Iltamyöhään täyttelin pöllöjä, kirjoin silmiä ja ihastelin noita suuria nokkia, jotka ovat tyypillisiä juuri tälle piparisilmäpöllölajille.


9. joulukuuta 2011

NAULAKON IHANIN TAKKI







Sain suostuteltua mannekiinini päivällä pihalle, hirvittävään lumimyräkkään valokuvattavaksi. Ekka tietysti jalkaan tuplaleggingsit ja käsiin omavalintaiset hanskat. Päädyin myös lupaamaan, että takkia ei enää koskaan tarvitse pitää (koska se kuulema on niin pullea ja kutittava hihoista, jossa villakangas päätyy iholle asti), johon tosin en usko, etteikö tahdo sitä enää pukea. Juostiin pihaan, räpsin kuvia ku hullu ja tultiin äkkiä takaisin. Leppoisa kolmen minuutin pikakuvaus ja molemmat jäädyttiin niin, että vielä illallakin paleli. Mutta tärähtäneiden kuvien lisäksi saatiin hyvä mieli siitä kikatuksesta!






Takin malli on Ottobresta (6/2008). Samalla kaavalla tein Neitokaiselle turkistakin muutama vuosi sitten. (uijui, miten pieni tyttö hän on ollutkaan!) Ajatuksissa alunperin oli, että teen harmaan perustakin, mutta kun näin tuon kankaan palalaarissa, oli päätös harmaasta unohdettu. Tuo on ihanan kirjavaa, mutta silti sopivaa harmahtavaa, laadukasta villakangasta. Vuorina on villavatiini ja vuorisilkki. Toisen taskun paikalle kirjailin bambin, josta tulikin poro, mutta hei, sopii hyvin tähän vuodenaikaan! Helmassa roikkuu tytön itsensä tekemä heijastin, suloinen sellainen. Hupun reunaan löysin lapsuuteni takista säästetyn (yhdestä tosi ihanasta, jonka äiti mulle pyynnöstä teki... vihreä, jossa oli mustat hihat, pusakkamallinen, vetoketju edessä, oijoi sitä luomusta!!) just sopivan värisen karvareunuksen. Onneksi se on säästetty, sillä väri oli just sopiva ja tuo turkis teki kyllä takista erityisen sopivan juuri tähän myräkkäpäivään!

Mää ainakin on tosi tyytyväinen takkiin. Eiköhän tytärkin sen vielä niskaansa vedä (häntä naurattaa aina tämä ilmaisu), kun ollaan lähdössä kaupungille! (huomatkaa jalassa olevat kaupunkikengät ;))
 
Ihanaa viikonloppua toivon vielä teille kaikille lukijoille, teitä on jo melko määrä. Ihan eritavalla täällä Bloggerin puolella tietää kävijä- ja lukijamääriä. Muutto oli muutenkin hyvä juttu, oon saanut aivan uutta intoa koko bloggaukseen. Hei, vielä yks pyyntö. Huikatkaa itsestänne, mua kiinnostaa keitä te ootta ja miten ootta tänne päätyneet ja mitä ajatteletta!

6. joulukuuta 2011

RUOKALAPPU


Ompelin kasan ruokalappuja sillä aikaa, kun muka odottelen parempia aikoja tehdä ompelusjuttuja joulupaketteihin ja talven varalle. Joulu tulee kuitenkin aivan liian äkkiä. Sitten vähän pelleiltiin Neitokaisen kans. Parhaat naurut sai tissit.

Iloista joulukuun kuudetta ja hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

5. joulukuuta 2011

MAITARATTO

1. Mieti, mitä kaikkea voisitkaan tehdä matonkudejämilläsi...
2. Hoksaa, että tarvit ehdottomasti uuden kylpyhuoneen maton tai sellaisen nouse-sängystä-oikealla-jalalla -maton.
3. Ala hommiin! Tässä tulee ohje.


4. Leikkele kuteista pieniä pätkiä, semmosta reilua kymmentä senttiä, ei oo niin justiisa, sinnepäin riittää. Viivotinta ei tarvii. Hyvät sakset sen sijaan ovat oiva apu.
5. Mieti, minkä maton alla sinulla olikaan kuminen alusmatto.
6. Hae alusmatto valitsemasi maton alta tätä käyttötarkoitusta varten. (tarvittaessa tee ostosmatka kumisten verkkomattojen kauppaan)
7. Keksi valmiiksi selitys, miksi tuo kyseinen matto nyt yhtäkkiä alkaakin luistaa jalkojen alla...


8. Teippaa kumimaton saumanvarat, eli reunat. Helpottaa solmimista, kun reunat eivät jousta.
9. Leikkaa pätkiä lisää.
10. Tee taustatoimet mukaviksi. Varaa kunnolla tilaa, kivaa musiikkia tai leppoisa tv-ohjelma taustalle, ja itelle hyvä fiilis tietty!
11. Ala hommiin!
12. Aloita nurkasta ja kiepsauta pätkiä ruudukon joka toiseen väliin. Seuraavalla rivillä limittäin samoin. (ohjeistus kiepsuista kuvissa)


13. Kiristä kiepsu. (tällä on varmaan joku oikeakin nimi, ryijysolmu kenties?)
14. Siirry seuraavaan pätkään ja kiepsauta. Toista kohta 13.
15. Raidoittele mielesi mukaan, mikäli värejä riittää.
16. Leikkaa lisää pätkiä.
17. Haaveile välillä.
18. Kiristä löystyneitä kiepsuja. (tässä kohden voikin pohtia, pysyvätkö kiepsut varmasti paikoillaan käytössä... itse tulin siihen tulokseen, että pysyvät tai eivät, irronneet voin aina kiristää paikoilleen uudelleen)


19. (huomaa kauhuksesi, että just kun oot täydessä vauhdissa, pätkät loppuu... no, ei hätää, hae vaatekaapistasi sopivan värinen, vanha trikoovaate ja leikkele siivuiksi) (toista tarvittaessa) (omaani meni jämäkuteiden lisäksi kaksi mustaa toppia ja yhdet leggingsit)
20. Jatka niin monta iltaa, päiväuniaikaa, yötä, luppoaikaa, kunnes maton jokainen rakonen on täytetty pätkillä. Muista ihailla välillä!
21. Täydennä reunarivistö niin, että jokaisessa tarvittavassa raossa on kiepsu.


22. (tarkista, että nurja puoli näyttää edes suunnilleen samalta kuin kuvassa... tosin eroavaisuuksillakaan ei ole niin väliä, mutta mun matto näyttää tolle) 
23. Ihaile lähesvalmista mattoasi. (tämä on kohta, jossa saatat jumittaa jopa viikkokausia)
24. Leikkaa valitsemastasi kankaasta pitkä vinokaitale ja ompele kiinni reunaan valitsemallasi tavalla.


25. Tsadaa! Mattosi on valmis!
26. Ihaile lopputulosta. (ja vie matto paikalleen)