19. joulukuuta 2011

VIESTI RAKKAALLE



Neitokainen tykkää tehdä kortteja ja paketteja (ja tässä syy, miksen voi paketoida yhtään joululahjaa jo olemassa oleviin papereihin, teippeihin ja nauhoihin) ja meillä usein niitä perheenjäsenet saavatkin. Yleensä kortin tai lahjan saaminen vaatii myös vastaanottajalta sen, että sama on tehtävä myös toisinpäin. Eikä siinä mitään, se on kivaa ja hauskaa kesken muitten puuhien ja yhtäkkinen askarteluhan on aina hyvä, kelle tahansa!

Tänään sain tehtäväkseni tehdä joulukortin valmiiseen korttipohjaan. ;) Tein kuusikortin, johon ompelin tähdet kuusten latvoihin ja testasin samalla myös dymon läpinäkyvän tarranauhan. Ja oli myös tyttären kortissa hienot ompelut! (keskeneräisiä kortteja ei esitellä, joten tämä oli aika yllätys!) Kirjoitin oman korttini taakse lurituksia tyttärelleni, mutta nuo saamani kortin tekstit kyllä peittosivat ne. Vastaukseni on: enemmän kuin yhdestäkään muusta joulukortista, rakas!




6 kommenttia:

  1. Siis kertakaikkiaan <3<3 Aivan ihana kortti tuo tyttäresi tekemä (toki myös sinun, kuten aina.) ja miten loistava tekstintuottaja hän onkaan.
    Oon aina ihaillut täällä blogissa sun ja sun tyttären puuhastelua. Se on niin siisti juttu, että Neitokainen on ruvennut kulkemaan sun jalanjäljissä ja tahtoo tehdä kaikkea samaa kuin sinä. Oon ajatellut, että voi kun munkin tytöt aikanaan nauttis käsitöistä, niinkuin minä. Ja kuinka ollakkaan, pian kolmevuotias esikoiseni ottaa puikot aina käteensä, kun minä neulon. Mutta vastapainoksi käy isänsä mukana metsästämässä ;)

    VastaaPoista
  2. Tuollaiset lahjat jäävät ikuisesti mieleen!! Ihana!!

    VastaaPoista
  3. Melkein tuli tippa linssiin kun luin tyttösi kirjoittaman tekstin, ihana.

    VastaaPoista
  4. Miten liikkis! Uskon että pirät niin mahottoman paljon. Lapset osaa olla niin ihanan aitoja ja estottomia. Itsekin muistan kirjoittamaan opittuani kirjoitelleeni jos jonkinmoisia viestejä, loruja ym. Ei noin pienenä mutta ennen kouluikää kuitenkin.

    VastaaPoista
  5. Lilla, kyllä mää uskon, että usein lapset niin kovasti ihailee vanhempien tekemisiä, ja jos vielä kannustusta saa, niin taiot ja tiedot siirtyy sukupolvelta toiselle. Ihanaa, että sulla on metsästävä neuloja -lapsi :)

    Rouva L, niinpä! :D

    sinisukka, niin jää :)

    mari m, :)

    onneli, ne on aarteita jos jotkut! mulla on omia tallessa vain ekaluokan kirjotusvihko, ei muuta, mutta onneksi ees se. :) Eikun on vielä piirtämäni eläinkirja jossa on vähän eläinoppiakin matkassa. Voisinkin sen joskus esitellä täälläkin :)

    VastaaPoista