26. joulukuuta 2011

AATTOAAMUN AARTEENETSINTÄ

Halusin yllättää lapset tekemilläni pehmoilla jouluna, mutta Neitokainen on kyllä sen verran viksu plikka, että sehän horjuttais liikaa sen uskoa joulupukkiin, jos paketista paljastuis äidin tekemiä pehmoja (tarkistin asian myöhemmin kysymällä, että kukahan pehmot on tehnyt, niin vastaus oli että no sinä tietenki), joten piti turvautua aarrehommiin. Tein edellisiltana kartat ja aamulla etsinnät alkoivat, juuri parahiksi ennen riisipuuroilua. Tosin ei etsimisestä ja kartoista tainnut isoa iloa olla kuin vanhimmalle lapselle, mutta sepäs on tärkeää sekin. Serkkutyttö ja velipoika saavat sitten kuulla vuosia myöhemmin, että ottivat osaa tällaiseen(kin). Ja oli kuulkaattes onnistunut aarteenetsintä. Ja ehkä tästä aarrejutusta tuleekin Tiina-äidin/tädin perinne, jota serkukset yhdessä teininäkin vaivaantuneena etsivät, minun mielikseni... heh. Sitten aikuisina ne olis taas innoissaan koko jutusta!













2 kommenttia:

  1. Söpöt niin innoissaan <3

    Mua naurattaa tuo ajatus teineistä, jotka vaivaantuneina tavaavat aarrekarttaa Tiina-tädin tuiman katseen alla. :D

    VastaaPoista
  2. :) ..ja ne teinit ei kehtaa kellekkään kaverille kertoa mitä joutuivat TAAS tekemään :D

    VastaaPoista