21. huhtikuuta 2014

PIENI PERHE / 23







Hankin viime jouluksi pienen pätkän Marimekon Kuuskajaskaria, että sain kirjontatyöhön kauniin pohjakankaan. Yritin parikin kertaa aloittaa työtä lomallani pohjoisessa, mutta olin niin kipeä, ettei se onnistunut. Olin pakannut kotimatkalleni käsityön niin hyvin, että löysin sen vasta pääsiäisen alla pienestä pussista. Siitä sainkin sitten mukavan kirjontatyön tähän lämpimään, aurikoiseen kevään juhlaan. Suurimmaksi osaksi tein työtä ystävän terassilla auringon paistaessa niin kuumasti, että piti laittaa tuoli varjostamaan jalkoja ettei tuu liian kuuma. Ihan mahtavat pääsiäiskelit sellaiset!

Piirustus kirjontatyössä on pienen poikaseni viime syksynä piirtämä kuva rakkaista ihmisistään. Pitkäjalkainen on hän itse, tietysti, iso poika jo. Vieressään sisko ja toisella puolen äiti nutturassaan. Muut hahmot olivat joku hassu raitainen olento tai eläin ja keltainen hämähäkki. En oikein tiedä ketä tarkalleen ottaen kuvastavat, mutta eipä kaksivuotiaan piirustuksissa aina mitään sen suurempaa järkeä tarvitse ollakaan. Halusin vielä lisätä työhön jotain tiinamaista, joten koko porukka leijailee värikkäällä sulalla vakaasti, mutta leikkisästi ja ihanasti elämän tuulissa. Vaikka niin, tai ihan miten haluaa sen analysoida tai päättää. Ei tarvitse aina olla mitään suurempia tarkoituksia. Meijän pieni perhe. <3

Niin ja tämä oli ensimmäinen kirjomani pojan piirustus. Voi että, se on yksi lempikirjontatyyleistäni kirjailla lasten tekemiä kuvia kankaalle. Ehkäpäs näitä tulee pian taas lisää.


31. maaliskuuta 2014

KUKKAKORTTIKURKISTUS






Näitä kauniita, muhkeita, hyvin kolmiulotteisia, pastellisävyisiä, minun mielestäni kertakaikkisen ihania kortteja on myynnissä tämän viikon lauantaina Sisustusbloggaajien kirppiksellä, josta minutkin tuolloin löytää. 

Mitäs te tykkäätte?


30. maaliskuuta 2014

SYNTTÄRIJUHLAT










Mun muruilla on molemmilla tässä maalis-huhtikuiden vaihteessa syntymäpäivät ja juhlimme tällä kertaa pienimuotoisesti yhteisjuhlilla viime viikonloppuna.

Juhlajärjestelyt saatiin nätiksi yhdistelemällä montaa kivaa juttua. Pop Up kemut* toimitti meille mahtavan kemupaketin jätskiteemalla, tein eskimojätskihahmoja, joiden tiesin olevan lasten supersuosikkiherkku ja omasta juhlat-laatikosta muuton jäljiltä löytyi keltaista ja pinkkiä serpentiiniä ja hauskoja viirinauhanpätkiä pojan nimijuhlien jäljiltä kattoon roikkumaan. Eskimohahmot saivat ansaitsemansa huomion isolla tarjottimella** ja bambi nökötti nätisti kermakakun päällä. Ollaan tytön kanssa alettu määrätietoisesti kasaamaan taiteltavia paperihahmoja, joihin meillä on jos jonkinlaista hahmoa olemassa. Pöydälle päätyi tällä kertaa kettu, hamsteri ja jäätelöauto. Kaikista suurimman huomion sai kuitenkin tuleva kolmevuotias. Hän sai lahjaksi maailman parhaalta kutittajatädiltä Kaisalta hämähäkkimiespuvun ja parempaa lahjaa ei olis voinut olla. Oli niin onnellinen ja ilosta hämmentynyt poika, joka se päällä itseään ensi kertaa peilaili. Voi suloisuutta!














Juhlat olivat kivat, niin kuin kemut aina on. Sekä vieraat että juhlittavat ottivat rennosti ja kaikilla oli kivaa ja leppoisaa.

Ja jätskikemupaketti oli tosi kiva helpotus juhlien laittoon. Pakettiin kuului kertakäyttöastiat, pillejä, tarroja ja tarvittavat paperit viirinauhan tekoon, pienet paperipussukat vaikka ongintaa varten ja mukaan voi tilata myös vaikka hauskoja paperista koottavia jäätelöautoja. Kummipoikani vallan ihastui tuollaiseen paperiautoon! Kurkatkaapa Pop Up kemujen sivuille, siellä on vaikka mitä ihanaa erilaisten juhlien järjestelyjä helpottamaan ja saamaan juhlista sievät ja hienot!

* postaus tehty yhteistyössä Pop Up kemujen kanssa.

** tuote saatu blogiyhteistyön kautta

17. maaliskuuta 2014

VAALEANPUNAISET SULAT ON IHANIMPIA


Tykkään ihan hulluna noista herkistä vaaleanpunaisista ja varsinkin tuosta keltaisesta kimalteesta sulassa. Nuo on niin kauniita. Harmi, että meillä ei ollut enempää sulkia, mutta onneksi nämäkin riittivät oven koristeluun ja tuomaan ihanan kevätfiiliksen.










16. maaliskuuta 2014

JUHLAILLAN JÄLKEEN


Minulla on ollut tapana juhlistaa omaa vanhenemista melkeimpä joka vuosi. Ystävien kanssa aina. Koska olen tehnyt niin aina, niin olisi myös outoa unohtaa tämä jonakin vuonna. Taidan omistaa myös maineen, että juhlissani on kivaa. Se on mahtava maine!


Tänä vuonna täytin tosiaan 34. Se on luku, joka vain on. Vähän yli 30, aika lähellä puoltaväliä, neljäkymmentä ei ole vielä lähelläkään. Hyvä ikä. Itse olen elämässäni tehnyt jo monenlaista, mulla on kaksi ihanaa lasta ja ihan hyvää elämää elelen, ei kiire minnekään. Juhlanaihe siis!


Ensimmäistä kertaa sain viikonloppuvieraakseni ihanan kälyni. Ihan niin vain, että oltiin me kaksi tyttöä, tai naista, ja vietimme aikaa yhdessä, ilman muuta perhettä. Harvinaista sellainen, mutta kovin arvokasta. Kälyni on taitava käsistään, sain nuo upeat korut häneltä lahjaksi. Ja suurenmoinen apu hän oli kaikessa juhlajärjestelyssäkin. Ja tietysti maailmanparantamisessa. 


Jotkut ehkä muistavatkin, että mun juhlissa on aina bingo. Niin nytkin. Voittoja napsahti pysty-, vaaka- ja vinoriveillä, sekä lopuksi kokonaisella lapulla. Palkintoina oli käsinpainamiani tiskirättejä ja pullonkaulaan sujautettavia viiksiä ja hassuttelurillit. Joinain kertoina palkinnot ovat paremmat kuin toisina, tällä kertaa tällaiset. Bingosta tykätään aina ja se on huippua se!


Työkaverieni paikalle saapuessa sain tuon kertakaikkisen upean juhlahatun. Se on kaunis, vaikka harvoin voi juhlahatuista niin sanoa, siis ihan käsittämättömän hieno! 


Lahjojakin toivat. Ihania ja ajatuksella annettuja. Tusseja ystävältä, jonka kanssa ollaan piirrelty enemmän ja vähemmän yhdessä pian 20 vuotta ja jonka kanssa tiedetään miten tietynlaisia kyniä käsitellään. Muka paremmin tiedetään kuin muut, vaikka ehkei se ihan niin mene, mutta ajatuksena hauska niin. Että muka tiiettäis.


Jotenkin tilanne päätyi siihen, että avatessani lahjoja kerroin jokaisesta lahjanantajasta jotain, esittelin muulle porukalle, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Se oli hauskaa. Välillä sitä pitää käydä mielessään vaikka läpi, että milloinhan me tutustuttiinkaan ja mitä kaikkea yhdessä on tehty ja että vitsit, että sekin ihminen on ihana, mukava, luova, lahjakas ja että on onnekas ollessaan sellaisen ihmisen ystävä!


Olen kertonut maailmalle monta kertaa haaveilevani kesäyöpyöräilyistä. Siitä, että ilma on kesäisen lämmin, tuulenvire puhaltaa, hiukset hulmuaa, ei palele, mutta villatakki lepattaa mekon päällä. Aurinko laskee noustakseen samantien takaisin. Pikkuötökät lentelee suuhun, jos ei muista pitää suuta kiinni, luonto tuoksuu ihanalle, on ihana kesäinen yö. Saavutaan pyörillä rannalle, pulahdetaan uimaan vilpakkaan veteen, lämmitellään, paistetaan makkaraa. Kaikki on hyvin. 

Sain lahjaksi kaunottaren, mintunvihreän, kultakelloisen viilettäjän, jolla pääsen kesäöihin. Ihmeellistä.


Elämä on ihmeellistä. Olen niin onnellinen, että ympärilleni on tämän kolmenkymmenenneljän vuoden aikana kerääntynyt niin mahtavia ihmisiä. 


Tämän ihanan juhlahatun tekijä on muuten kauniin blogin kirjoittaja ja kuvaaja. En malta odottaa, että tyttöni näkee hatun, tiedän, että hän ihastuu ikihyviksi ja meilläkin aletaan hattutehtaaksi. 


Juhlien jälkeen tykkään aina siitä, kun siivoilen jäljet, tiskaan ja muistelen hauskaa iltaa. Herkutkin onnistuivat, teen melko perinteiset herkut joka juhliin, sekin on helppoa, että ihmiset tietää mitä odottaa, heh. Täytekakkua, pavlovaa, juustokakkua, lämpimiä voileipiä, feta-perunasalaattia ja omena-sellerisalaattia ja paljon popkornia. Niistä tykätään aina ja mää oon kaheksankytäluvun lapsi, niin nää on just hyvät herkut! Kiitos rakkaat ystävät!